Heittokalastus

Heittokalastus on suosittu vapaa-ajankalastuksen muoto. Vaihtoehtoja ja vaikeusasteita on useita. Jokainen oppii heittokalastamaan. Tärkeintä on hallita heittäminen ja siiman vapauttaminen oikeaan aikaan. Syötin paino saa sen lentämään ja uppoamaan veteen. Lopuksi se kelataan takaisin, parhaassa tapauksessa koukkuun tarttuneen kalan kera. Perustasolla tarvitaan vapa, kela, nylon- tai punottu siima ja tietysti syötti. Heittokalastaminen onnistuu yhtä hyvin veneestä kuin rannalta.

Jotta viehe lentää mahdollisimman pitkälle, sen tulee olla noin 15 senttimetrin etäisyydellä vavan uloimmasta silmukasta. Vavan liikkeen eli heiton voi mieltää kellotauluksi, jossa kello 12 on suoraan pään päällä. Vie vapa hallitulla liikkeellä selän taakse kello kolmen asentoon. Vie vapa eteenpäin ja vapauta siima, kun vapa on kello 10:n asennossa. Kun siima vapautuu, syötin paino vetää siiman veden alle. Kelaa syötti sisään ja toivo, että kala tarttuu syöttiin.

Saatavana on laaja valikoima heittokalastusvälineitä, jotka soveltuvat lapsista ja vasta-alkajista aina ammattikalastajille. Saat tarpeesi selville miettimällä miten ja missä kalastat sekä ottamalla huomioon kokemuksesi. Jos pyydystät painavia kaloja ja kelaat vieheen takaisin käyttämällä voimaa, tarvitset vankan vavan ja kestävän siiman. Jos pyydystät pienempiä kaloja jigillä, punottu siima ja kevyt vapa riittävät. Lyhyt siima mahdollistaa pienimpienkin liikkeiden tuntemisen.

Vapoja on saatavana erilaisia heittopituuksia ja painoja varten. Tällaisia vapoja kutsutaan avokela- tai takilavavoiksi. Kelana voidaan käyttää avokelaa, hyrräkelaa tai umpikelaa. Yleisimmin käytetään haspeli- eli avokeloja. Umpikela on paras valinta aloittelijalle. Sitä käytettäessä tarvitsee vain painaa painiketta ja vapauttaa se, kun viehe heitetään. Hyrräkela soveltuu parhaiten raskaille syöteille ja kokeneille kalastajille. Punottu siima on jäykkä, mutta se rispaantuu helposti. Nylonsiima on elastinen, mutta se voi mennä helposti solmuun. Lisäksi käytetään näkymättömiä fluorikarbonisiimoja Ne uppoavat veteen jonkin verran.

Syötit ovat oma taiteenlajinsa. Yleisimmin käytetään lusikkauistimia, vaappuja, lippauistimia ja jigejä. Moni käyttää lukolla varustettua peruketta, koska viehe on helppo kiinnittää siihen tarvitsematta tehdä aina uutta solmua. Perinteinen lusikkauistin jäljittelee nopeasti uivaa kalaa. Saaliin saamisen mahdollisuus kasvaa, kun viehettä sisään kelattaessa nopeutta vaihdellaan. Jos kalastat syvyydeltään vaihtelevassa vedessä, vaappu on varma valinta syötiksi, koska se muistuttaa pientä kalaa. Lippauistin uppoaa vedessä hitaasti. Siitä lähtevä ääni vetää kalojen huomion puoleensa. Lippauistimella kalastaminen edellyttää, että tekniikka on hallussa. Kokeneiden kalastajien mielestä ne toimivat parhaiten. Jos kalastat jigillä, se heitetään ja sen annetaan upota. Tämän jälkeen sitä nykäistään, ja sen annetaan osua pohjaan. Jigin koukku osoittaa ylöspäin, joten se ei tartu kiinni helposti. Lisäksi jigi on raskas, joten sitä voi heittää myös vastatuuleen. Siksi jigillä on helppo kalastaa.